Yritin saada junalippua, mutta kilpailu oli kovaa. Jonotin pitkään ja kassalta sain paperin, jonka päällä oli pingviini-salmiakkeja ja kingkongeja. Nainen huusi vielä tiskin takaa perääni, että "älä sitten laula Lovexia, sä pystyt paljon parempaan". Minä vastasin itsevarmana: "En, en, mä tiedän jo mitä mä laulan" ja etsin käsiini oikean kingkongin. Saamani karkit edustivat kukin jotain esittäjää, jonka laulu pitäisi sitten laulaa junalippua vastaan. Vain parhaat pääsivät junaan (olenkohan katsonut liikaa Idolsia?). Siirryin karkkeineni seuraavaan huoneeseen, jossa ryhmä japanilaisia turisteja oli juuri ostamassa lippuja, ei tarvinnutkaan laulaa... Japanilaiset tulivat kysymään minulta tiedänkö, miten asemalle pääsee. Pyysin heitä seuraamaan minua, olinhan itsekin junalle menossa. Nousimme bussiin, mutta pian japanilaiset halusivat jäädä kuvaamaan maisemia. Yritin hoputtaa heitä ja selitin, etteivät he ehdi junaan jos he jäävät bussista nyt. Turistiryhmä jäi bussista vastusteluistani huolimatta kuvaamaan jotain kirkkoa. Minä taisin ehtiä junaan...