Ajattelin kokeilla tarinamaanantaita. Tämän viikon aiheena on vapaus.

Sonja, Viipurin pieni prinsessa raotti huoneensa ovea nähdäkseen kenen kanssa isä jutteli. Vieras oli pitkä, tumma mies, ei ollenkaan viipurilaisen näköinen. Keskustelu näytti vakavalta. Olikohan jotain sattunut? Vieras näytti tekevän lähtöään ja isä kääntyi tullakseen yläkertaan. Sonja sulki äkkiä, mutta varovasti oven ja hyppäsi sängylleen, otti kirjan käteensä ja teeskenteli lukevansa. Pian kuului isän koputus.

-Sisään. Sanoi Sonja iloisesti, kuin ei olisi tiennyt koko vieraasta.
Ovi avautui ja hän näki isänsä murheelliset kasvot.

-Minulla on tärkeää asiaa sinulle prinsessani. Isä kuiskasi hiljaa.
Sonja tiesi, että kun isä kuiskasi, oli asia todella tärkeä ja vakava, sillä kuiskauksena nuori prinsessa sai tiedon äitinsä kuolemastakin.

-En tiedä kuulitko, mutta juttelin äsken Herra Golan kanssa. Hän haluaa viedä sinut pois minulta...
Kyyneleet kohosivat isän silmiin. Sonja oli hämmentynyt, eikä osannut oikein sanoa mitään.

-M-m-miten niin pois?!
-Sinut viedään lastenkotiin. Minulla ei ole varaa maksaa talomme vuokraa, joten meillä ei ole enää kotia. Mutta tulen pian hakemaan sinut. Löydän töitä ja uuden talon...

-EI! En lähde minnekään! En jätä sinua yksin. Sonja kiljui.
Vieras astui huoneeseen, hän ei ollutkaan lähtenyt. Mukanaan hänellä oli kaksi avustajaa, jotka repivät itkuisen prinsessan isästään irti.

Lastenkodissa vallitsivat tarkat säännöt ja kova kuri. Ulos pääsi vain lastenkodin pihalle, työnteko ei suonut aikaa lukemiselle tai muille harrastuksille, itkeä ei saanut, ainakaan ääneen, eikä leikkiminen ollut mahdollista. Tuolloin Sonja ymmärsi ensi kertaa mitä vapaus on ja kuinka paljon hän sitä kaipasi.